Mahlerin traaginen

Kolme päivää ennen joulua, stressitasojen noustessa, oli aika ottaa pieni aikalisä ja mennä Musiikkitalolle kuuntelemaan RSO:n soittamana Gustav Mahlerin 6. sinfoniaa, joka on saanut lisänimen traaginen. Mahlerin tiedetään kuvanneen perheelleen teosta kyseisellä adjektiivilla, mutta hän ei itse antanut tuota lisänimeä. Itävaltalainen kapellimestari Herbert von Karajan totesi aikoinaan  sinfonian olevan “yksi niistä teoksista, jonka jälkeen hänet … More Mahlerin traaginen

Kolme säveltäjää

RSO:n konsertissa marraskuussa kuulimme Witold Lutoslawskin 2. sinfonian, Pjotr Tsaikovskin Muunnelmia rokokoo-teemasta, sekä Sergei Prokofjevin sinfonisen sarjan Sodasta ja rauhasta. Puolalaisen Witold Lutoslawskin elämää koettelivat 1900-luvun alkupuolen historian mullistukset: ensin hän menetti setänsä ja isänsä kommunistihallinnon teloituksissa, ja toisen maailmansodan aikaan hän joutui saksalaisten vangiksi. Hänen onnistui kuitenkin opiskella viulun- ja pianonsoittoa Varsovassa, minkä jälkeen … More Kolme säveltäjää

Sinfoninen Jaakko kulta ja konsertti, jota olisi kuunnellut pidempään

Kun kerroin meneväni RSO:n konserttiin, jossa kuulisin Gustav Mahlerin lyhyen ensimmäisen sinfonian, isäni naurahti, että 40 minuutin sinfoniaa voi tuskin pitää lyhyenä. Huomautin sitten hänelle kaksi kuukautta sitten kuulemastani Mahlerin lähes kaksituntisesta sinfoniasta, ja ehdotin hänelle samaa ennen kuin lähtee kommentoimaan ensimmäisen sinfonian pituutta. Ennen ensimmäistä sinfoniaa kuulimme Sostakovitsin Laulusarjan Michelangelo Buonarrottin runoihin op 145/a, … More Sinfoninen Jaakko kulta ja konsertti, jota olisi kuunnellut pidempään

Vanha klassikko uudella kierroksella

Lähestulkoon kaksi vuotta sitten kävin kaverini kanssa Musiikkitalossa kuuntelemassa RSO:n esittämänä Gustav Mahlerin kolmannen sinfonian. Silloin kirjoitin olevani huolissani paikallaanpysymiskyvyistäni, minkä lähes kaksituntisen konsertin pituus minussa herätti. Huomioin tuolloin myös sen, että Musiikkitalossa “kuhisi väkeä”, koska Mahlerin kolmattasinfoniaa soitetaan Suomessa suhteellisen harvoin. Konsertti oli niin suosittu, että siihen myytiin jopa seisomapaikkoja! Täysin sattumalta, edellisen konsertin … More Vanha klassikko uudella kierroksella

Kahden ääripään konsertti

Konsertin alkupuolella kuulimme puolalaista Witold Lutoslawskia. Ensin vuorossa oli neliosainen teos Venetsialaisia leikkejä, ja sen jälkeen Partita viululle ja orkesterille. RSO:n ohjelmalehtisen mukaan Lutoslawski “halusi luoda organisoidun kaaoksen” ja “venetsialaisissa leikeissä hän on halunnut käydä läpi kaikki mahdolliset tavat rikkoa perinteisiä metriikoita”. Tämän tosiaan voi kuulla illan Lutoslawskin illan teoksissa. Toisaalta Partita viululle ja orkesterille … More Kahden ääripään konsertti

Kaksi sotasinfoniaa ja hempeää Chopinia

Näin II maailmansodan päättymisen vuosipäivän jälkeen on hyvä palata takaisin sodan tapahtumiin RSO:n sotahistoriaan painottuvan konsertin myötä, jossa soitettiin Igor Stravinskyä, Frederik Chopinia sekä Witold Lutoslawskia. Stravinskyn ja Lutoslawskin sinfoniat ovat kaksi erilaista kuvausta II maailmansodasta, mutta silti kaikkia kolmea teosta yhdistää voimakas kansanmusiikki. Konsertin aloitti venäläinen Igor Stravinsky, joka asui Yhdysvalloissa teoksensa Symphony in … More Kaksi sotasinfoniaa ja hempeää Chopinia

Kahden nuoren miehen show

Kun tämän kauden RSO:n ohjelma julkaistiin vuosi sitten keväällä, olin innoissani. Yksi rakastamani teos, Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade, esitettäisiin helmikuussa 2018 Musiikkitalolla. Pettymys olikin suuri, kun kyseisen konsertin ohjelmisto muuttui suuresti terveydellisistä syistä ja Scheherazade jäi pois. Tilalle saatiin kuitenkin kaksi nuorta ammattilaista, jotka esittivät lähes täydelle salille Robert Schumannia, W.A. Mozartia ja Jean Sibeliusta. Konsertin … More Kahden nuoren miehen show