Vahvat näyttelijäsuoritukset ohjaavat Kansallisteatterin Karamazovin veljeksiä

Minulla ja ystävälläni on ollut tapana lukea kirjamaailman klassikoita ja sen jälkeen mikäli mahdollista katsoa myös kirjasta tehty teatteriesitys, elokuva tai muu versio. Jostain syystä tämä perinne ei ole blogin puolella hirveästi näkynyt. Pidämme molemmat erityisesti venäläisestä kirjallisuudesta, joten alku keväällä kirjaksi valikoitui Fjodor Dostojevskin Karamazovin veljekset. Idea lähti oikeastaan siitä, että samainen esitys oli tulossa Kansallisteatteriin. No, asiat eivät menneet kuten Strömsössä, eikä kumpikaan meistä ehtinyt lukemaan kirjaa ennen esitystä. Se saattoi olla huono asia – tai ehkä ei sittenkään.

Karamazovin veljekset kertovat nimensä mukaisesti venäläisistä veljeksistä:  Dmitristä, Ivanista ja Alekseista sekä heidän irstailevasta isästään Fjodorista, joka on ollut naimisissa useampaan otteeseen jättäen lapset muiden hoidettaviksi. Dmitri on isänsä kaltainen, Ivan ateistinen, maaninen älykkö ja Aleksei perheen “enkeli”. Riitaa aiheuttavat niin perinnöt kuin naisetkin.

45260101644_890cdd21d9_b
Kuva täältä.

Olin lukenut ennakkoon joitain arvosteluja, joten tiesin, ettei esitys tule olemaan mitenkään perinteisyyteen nojaava. Eikä se sitä todella ollutkaan – teoksen venäläisyydestä ei ollut tietoakaan saati muista viittauksista kirjan tapahtuma-ajankohtaan. Osittain näyttelijät kertoivat katsojille tarinaa lukien otteita Dostojevskin kirjasta, toisaalta näytellen, mutta välillä näkymätön seinä katsojien ja näyttelijöiden välillä särjettiin, mikä sopi esitykseen. Pidin siitä, että kirjaa pidettiin esillä ja sitä siteerattiin pitkin näytöstä.

Lavastus oli niukkaa, ja näyttämön suurina elementteinä toimivat jonkinlaiset isot studiovalot ja työpöydät, joiden luona näyttelijät lukivat kirjaa. Paljolti oli keskitytty nykytekniikkaan heijastamalla lavan seinälle henkilöiden kuvia tai tilannekuvaa näyttelijöiden kasvoista. Tämän tavan kannattavuutta en täysin ymmärtänyt, vaikka on hyvä, että myös katsomon takariviläiset näkevät näyttelijöiden ilmeet. Toinen asia, mitä välillä ihmettelen, on nykyteatterin tarve rakentaa roolihahmoista huutavia ja riehuvia duracelpupuja, jotka poukkoilevat katsomonkin puolella.

45260100444_2d423ac938_b
Kuva täältä.

Äänimaailmassa oli otettu viitteitä venäläiseen musiikkiin – rakastamiini Pjotr Tsaikovskiin, Sergei Rachmaninoviin ja Nikolai Rimsky-Korsakoviin. Musiikkia esitykseen toi eräänlainen “tiskijukka” eli Iiro Ollila. Esityksen yleistaustamusiikkina soi Tsaikovskin Pähkinänsärkijä-baletin Sokerikeijun teema, josta oli tehty remix, joka kyllä soi päässäni vielä esityksen jälkeenkin.

Jos lavastus, äänimaailma ja hahmojen monitasoinen eläytyminen aiheuttivat minussa esityksen jälkeen hieman hämmentyneen olon, hehkutin ystävälleni esityksen näyttelijöitä senkin edestä. Hannu-Pekka Björkman manipuloivana ja häikäilemättömänä isänä oli loistava roolissaan, samoin hänen vastakohtanaan ollut rauhallinen, seesteinen ja älykäs Seela Sella Zosimana, tässä nyt nimetäkseni vain muutaman, vaikka koko näyttelijäkaarti veti hienot suoritukset. Erityisen iloinen olin kaartin nuorimmista: Miro Lopperista ja Juho Uusitalosta, jotka ovat teatterikorkeakoulun opiskelijoita.  

32113303438_4b724c5e46_b
Kuva täältä.

Ehkä se, ettei ollut tarinaa jonka pohjalta odottaa esitystä, olikin tällä kertaa etu ja juuri tällaisessa epäklassisessa esitysmuodossa vain parasta. Totesimme ystäväni kanssa molemmat, että ennen kuin pystymme pohtimaan esitystä yhdessä, sitä pitää sulatella hetki. Ja näin pari päivää myöhemmin monet sekavilta tuntuneet asiat ovat löytäneet paikkansa. Monella tapaa esitys tuntuu auenneen minulle paremmin, vaikka olisin toivonut pääseväni paremmin sisään Dostojevksin ydinajatuksiin. Kesän lukusuunnitelmissa onkin nyt Karamazovin veljekset -kirjan lukeminen.

Tarinan kantavia teemoja ovat ihmisten kärsimys ja usko, jota myös me yleisössä saimme pohtia, kun näyttelijät jakoivat yleisöön post-it lappuja, joihin kirjoittaa vastaukset. Itse vastasin uskovani ihmisiin.

Fjodor Dostojevski Karamazovin veljekset, Kansallisteatteri 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s