Kansallisteatterin Kaikki hienot jutut itkettää ja naurattaa

”Jos elää pitkän elämän eikä koskaan oo tuntenu itseään täydellisen masentuneeks, ei oo luultavasti ollu ihan hereillä.” –  näytelmän päähenkilö

Vaikkei minulle ole varsinaisesti diagnosoitu masennusta, välillä on ollut tarve pohtia paljon erilaisia pieniä hienoja juttuja elämässäni, jotka tuottavat iloa harmauden keskellä, ja tätä olen myös yrittänyt muistutella läheisilleni. Koska Kansallisteatterin Kaikki hienot jutut -esitys liittyy samaan aiheeseen, kiinnosti se minua kovasti, ja seuraksi kutsuin mukaan setäni.

40453249703_5912d2f632_b
Kuva Kansallisteatterin sivuilta.

Esitys kertoo seitsemänvuotiaasta pojasta, jonka äiti yrittää itsemurhaa. Poika on itsemurhayrityksestä tietysti järkyttynyt, mutta päättää tehdä äidilleen listan asioista, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista. Tähän listaan viittaa näytelmän nimi ja se seuraa päähenkilöä hänen elämänsä läpi aikuisuuteen asti muuttuen ja syventyen. Hienoja juttuja listassa olivat muun muassa jäätelö, raidalliset jutut, mereen pissaaminen salaa sekä vanhojen kirjojen tuoksu, joista allekirjoitan erityisesti viimeisen täysin!

Näytelmän on kirjoittanut englantilainen Duncan Macmillan, jonka näytelmä Keuhkot (2015) esitettiin myös Kansallisteatterin lavalla ja joka oli suuri menestys. Kaikissa hienoissa jutuissa on vain yksi rooli, jossa vuorottelevat Mari Lehtonen sekä Ilja Peltonen, jotka ovat muuten suomentaneet ja mukauttaneet Macmillanin näytelmän suomalaiseen yhteiskuntaan. Meidän kohdallemme osui Peltonen, joka ainakin veti hieman alle puolitoistatuntisen esityksen todella hyvin. Tämän lisäksi yleisökin aktivoitiin: emme tienneet vielä esityksen alussa, että jopa setäni sai esityksessä pienen roolin! Katsojien tuli (halutessaan) lukea paperille kirjoitettu hieno juttu ääneen ja joillain kerroilla katsojat pääsivät lavalle esittämään päähenkilön elämässä vilahtavia hahmoja, onneksi tosin vain toistamaan päähenkilön kuiskaamat vuorosanat. Setäni tosiaan pääsi esiintymään päähenkilön isänä, jonka rooli kesti lähes koko esityksen. Hänen tuli eräässä kohdassa pitää morsiusparille puhe täysin hatusta, ja vaikka setäni itse sanoi jäätyneensä siinä hetkessä täysin, minusta sitä ei huomannut lainkaan ja hän veti roolinsa kunnialla läpi! (Jos et siis halua osallistua esityksen tekoon, kannattaa saapua ajoissa Willensaunaan ja mennä istumaan mahdollisimman taakse, sillä esityksessä on numeroimattomat paikat. Esiintymisestä voi myös kieltäytyä esityksen aikana).

32476807037_fd0192bae1_b
Kuva Kansallisteatterin sivuilta.

Tarina oli aiheeltaan hyvin surullinen, mutta Peltosen lämmin ja koskettava lähestymistapa toi esitykseen myös huumoria ja toivoa. Pidimme molemmat esityksestä ja erityisesti siitä, ettei teos mennyt loppua kohden traagisemmaksi, vaan pitkin esitystä siinä vuorottelivat ilo ja suru. Itselleni jäi sellainen olo, että monista asioista selviää, vaikka aluksi tuntuisi todella pahalta. Vaikka esityksestä on kulunut jo postausta kirjoittaessa muutama päivä, on vieläkin vaikea pukea sanoiksi myönteisiä ajatuksia, jotka heräsivät Kaikista hienoista jutuista.

Kuten alussa mainitsin, yritän itsekin muistutella aika ajoin itseäni elämän pienistä iloista, mutta esityksen jälkeen tämä tunne voimistui ja harkitsen oman listan tekemistä. Saankohan tehtyä siitä pidemmän kuin näytelmän päähenkilöllä?

Kaikki hienot jutut, Kansallisteatteri

 


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s