Turkuun ja takasin

Mitä sitä ei tekisi J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta -teoksen vuoksi? Kun viime vuonna huomasimme, että Turun Kaupunginteatteriin oli tulossa Tolkienin klassikko, oli heti selvää, että sinne on meidänkin perheemme mentävä, vaikka arvelimmekin, että lopputulos saattaisi aiheuttaa meissä kiemurtelua. Porukassamme oli kolme Tolkien-holistia ja kaksi neutraalimpaa osapuolta, mikä oli itse asiassa hyvä asia, sillä näin saimme erilaisia näkemyksiä esityksestä. Odotin esitystä todella kovasti, sillä kuinka usein ihmisillä on mahdollisuus nähdä koko Taru sormusten herrasta -trilogia yhtenäisenä teoksena?

Ennen esitystä olin kysellyt kavereiltani heidän mielipiteitään näytelmästä, joten olin saanut pienen tuntuman siihen, mitä tuleman pitää. En kuitenkaan ollut varautunut siihen, kuinka paljon esitys myötäili Peter Jacksonin elokuvaversiota. Tuntui, että vuorosanat oli lainattu suoraan elokuvasta aina haltiakielisistä lauseista lähtien. Joskus tuntui jopa, että lauseet oli revitty jostain romukopasta, eivätkä ne kuulostaneet lainkaan Tolkienilta. Sen sijaan arvostin sitä, että esityksessä nähtiin esimerkiksi Tom Bombadil, joka poistettiin Jacksonin elokuvasta. Tämä olikin ainoita kohtia, joissa oli lähdetty Jacksonin viitoittaman tien ulkopuolelle. Yksi perheenjäsen kommentoi, että kun teatteriversio ei visuaalisesti pärjää leffan kanssa (vaikka välillä tässä päästiin lähelle!) olisi Turussa voitu keskittyä esimerkiksi henkilöiden keskinäisiin suhteisiin, mutta nyt tuntui siltä, että tarina haluttiin vain juosta läpi eikä mihinkään kohtiin oikein syvennytty. Omaperäinen ratkaisu oli siskoni mukaan  toki myös esimerkiksi Rohanin käsittely — eri asia oliko se toimiva.

39512278574_8922dd0777_z
Kuva Otto-Ville Väätäinen.

Pidin erityisesti lavaa kehystäneestä suuresta sormuksesta, joka sujuvasti muuttui saattueen matkan aikana tilanteisiin sopivaksi. Toisin kuin ehkä muut seurueemme jäsenet, mielestäni lavastus oli suurelta osin onnistunut – tosin se oli hyvin paljolti saanut vaikutteita elokuvaversioista. Mieleeni jäivät varsinkin Kontu ja Repunpää sekä Brii. Pidin myös puvustuksesta, vaikka esimerkiksi Galadrielin hieman tätimäistä asua en täysin ymmärtänyt.

Seurueemme oli lähes yksimielinen siitä, etteivät esityksen henkilöohjaus ja näyttelijävalinnat olleet onnistuneita: esimerkiksi Gandalf ei vastannut yhtään Tolkienin luomaa velhoa, jonka, yhden meistä sanoin, kuuluisi olla “vaikuttava, karismaattinen ja hallitusti temperamenttinen vanhus”.  Sen sijaan hobitit jakoivat enemmän mielipiteitä ja saivat plusääniäkin, kuten myös Aragorn ja Klonkku. Tosin Klonkun käyttämä kieli oli vähän erikoisen kuuloista, vai olemmeko me niin ihastuneita Kersti Juvan suomennokseen että kaikki muu kuulostaa oudolta? Joka tapauksessa Klonkun puhe oli meistä hämmentävän epäkieliopillista ja sekavaa Tolkienin Klonkkuun verrattuna.

Jos me Tolkien-holistit olimme hyvinkin kriittisiä esityksen toteutuksen suhteen, neutraalimmat osapuolet löysivät esityksestä enemmän positiivisia puolia, kuten sen, että rahallisesti/tuotannollisesti oli panostettu oikeisiin asioihin. Myös toteutusta, tapahtumien sujuvia siirtymiä, ääninäyttelyä ja esityksen viihdyttävyyttä kehuttiin, mutta samalla toivottiin rohkeampaa ja tarkempaa tulkintaa.

39325646135_2fdf894acc_z
Kuva Otto-Ville Väätäinen.

Haluan myös varoittaa tulevia katsojia: älkää istuko ihan lavan edessä, sillä silloin luvassa on lämmintä tunnelmaa, haha. Me istuimme ylhäällä, ja se oli loistava valinta, sillä meillä oli hyvä näkökenttä koko lavaan ja tapahtumiin, minkä lisäksi säästyimme saunalta.

Anyways, meillä oli huippupäivä, jonka kruunasivat parkkipaikalla syödyt kylmenneet pitsat. Erityiskiitos Ristorante Pizzeria Dennisille, jossa oli parasta asiakaspalvelua kiireisille! Turku näytti meille todellakin parhaan puolensa, ja ajellessamme keskustan läpi kotiin päätin, että kesällä on päästävä sinne takaisin.

Vaikka esitys ei aivan vakuuttanut meitä, koska siitä puuttui oma visio tarinasta, se oli ehdottomasti nähtävä, ja suosittelen sitä kyllä kaikille Tolkienin teoksista kiinnostuneille. Kevätkauden osalta esitykset on esitetty, mutta syksyn näytöksiin saa jo lippuja! Turun kaupunginteatteri oli täynnä nuoria ihmisiä, jotka tuntuivat pitävän esityksestä kovasti, joten arvatenkin näytelmä on ollut hyvin suosittu. Ja kuten siskoni totesi kotimatkalla, meidän on aina katsastettava kaikki Tolkien-jutut, olivatpa ne sitten elokuva-, televisio-, näytelmä- tai radioversioita, ja olivat ne hyviä tai eivät.

Taru Sormusten herrasta / Turun Kaupunginteatteri

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s