Siskoni ehdotti keväällä, että menisimme katsomaan Kansallisteatterin Slava-kunnia! -esityksen. Itsekin olin tätä helmikuusta asti miettinyt, ja koska käyn siskoni kanssa todella harvoin missään kulttuuririennoissa, ajattelin että tänne mennään. Ja onneksi mentiin, Slava oli nimittäin todella hyvä!
Slava on musikaalikomedia, jossa käytetään kaikki mahdolliset stereotypiat mitä venäläisistä voidaan keksiä. Silti ne jaksavat hymyilyttää ja naurattaa. Lavalla nähdään niin entisiä kuin nykyisiä hallitsijoita, ja samalla pohditaan miten Venäjä oikeasti toimii ja miten kansalaisesta tulee osa hirmuvaltaa. Tämä kysymys on itse asiassa askarruttanut mieltäni jo pitkään, joten esitys antoi niin uusia näkemyksiä kuin vahvisti vanhoja.
”Työn alussa identiteettikysymys ja valta olivat minulle näytelmän keskeisimpiä teemoja, mutta matkan varrella huomio on kiinnittynyt myös moniin muihin teoksen ominaisuuksiin” kertoo ohjaaja Laura Jäntti.
Kuten olen aikaisemminkin sanonut, käyn harvemmin musikaaleissa sillä ne eivät ole suosikkejani. En edelleenkään olen niiden suurin fani, mutta tässä esityksessä venäläistyyppiset livebändin soittamat kappaleet sopivat hyvin esityksen rytmiin. Juoni eteni sutjakkaasti, eikä hieman yli kolme tuntia kestänyt esitys tuntunut lainkaan liian pitkältä. Pidin erityisesti pääosassa olleista kaksoisveljistä, Obedasta ja Popedasta, joiden näin kuvastavan ”vanhaa” ja ”uutta” Venäjää. Lempihahmoni oli kuitenkin jumalainen Conchita, joka ei sinällään kuulu venäläiseen historiaan, mutta joka viime vuonna herätti Euroviisuissa suurta närää homoseksuaalisuutensa vuoksi.
Kiitos Kansallisteatterille lipuista!
SLAVA! Kunnia, Suomen Kansallisteatteri
Psst. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Arvonnan voittajiin on oltu yhteydessä ja liput on nyt lähetetty.
Kulttuurielämää Helsingissä 